Realismin aikana henkilöhahmojen asema nousi keskeiseksi kirjallisuudessa. Universaalit henkilöhahmot saivat väistyä yksilöllisten henkilöhahmojen tieltä. Erityisesti kirjassa David Copperfield henkilöhahmot nousevat vahvasti esiin ja kuljettavat tarinaa. Dickensiä sanotaanki henkilöhahmojen mestariksi. Hän kuvailee hahmoja niin että on helppo samaistua heidän kokemiinsa tilanteisiin. David Copperfield, päähenkilö, kertoo itse tarinaansa minä-kertoja muodossa mikä tekee tekstistä entistä helpompaa samaistua. Dickensillä ja Twainilla on kirjoissaan samantapainen tyyli. Huckelberry Finn kertoo niin ikään tarinaansa myöskin minä-kertoja muodossa. Copperfield ja Finn ovat normaaleja poikia eikä heidän elämäänsä yritellä kaunistella vaan asiat kerrotaan niinkuin ne ovat. Realismin tyylipiirteen mukaan Copperfield ja Finn ovat tavallisia ihmisiä, eivät rikkaita porvareita. Henkilöhahmot edustavat usein jotain tiettyä sosiaalista luokkaa kuten työväenluokkaa tai keskiluokkkaa. Realismissa kirjoitetaan usein alemmista luokista jolloin kritisoitaan myös yhteiskunnan säätyjärjestelmää.
Ympäristökuvaus oli toinen realismin tärkeä tyylipiirre. Ympäristö vaikutti ihmiseen voimakkaasti joten oli tärkeää kuvata sitä mahdollisimman tarkasti. Tällä tavalla myös henkilöhahmojen käyttäytymistä oli helpompi ymmärtää. David Copperfield sijoittuu Englantiin ja Huckelberry Finn Mississippi-joen varrelle Yhdysvaltoihin. Mielestäni ympäristöä ei kuitenkaan kuvailtu sen enempää kuin nykyajan kirjallisuudessa mutta varmasti enemmän kuin ennen realismin aikaa oli tavallista.
Juonen merkitys ei ollut ympäristökuvauksen merkityksen noustessa niin suuri. Tärkeämpää oli juonenkäänteet ja yllätykset kuin juonen kulkeminen johdonmukaisesti. Kumpikin teos oli enemmänkin elämäntarinakertomus kuin juonellinen tarina. Yllätykset ja seikkailut tekivät molemmista teoksista jännittävät ja kiinnostavat lukea. Realismi pyrkii kertomaan tarinan henkilöiden kokemuksien kautta joten Copperfield ja Finn olivat tyylille uskollisia. Kirjoissa ei käytetty kovin erikoisia sanoja joten niitä oli helppo lukea.
Teemat kummassakin kirjassa ovat jollain tavalla kritisoivia. Huckelberry Finn-kirjassa kohdataan rasismia ja orjuutta ja David Copperfieldissä avuttomuutta, heikkoutta ja väkivaltaa. Realismi pyrkii kertomaan kaiken ja erityisesti sen huonon mitä arjessa tapahtuu mahdollisimman todenmukaisesti. Päähenkilöt kirjoissa kohtasivat paljon ongelmia eikä niistä selvitty heti.
Dickens ja Twain ovat mielestäni tyypillisiä realismin kirjailijoita. Kirjat olivat kiinnostavia ja tapahtumia oli niin paljon ettei niitä ollut tylsä lukea. Kirjat saivat ajattelemaan yhteiskunnan epäkohtia ja sitä, että kaikilla ei välttämättä mene yhtä hyvin.
Juonen merkitys ei ollut ympäristökuvauksen merkityksen noustessa niin suuri. Tärkeämpää oli juonenkäänteet ja yllätykset kuin juonen kulkeminen johdonmukaisesti. Kumpikin teos oli enemmänkin elämäntarinakertomus kuin juonellinen tarina. Yllätykset ja seikkailut tekivät molemmista teoksista jännittävät ja kiinnostavat lukea. Realismi pyrkii kertomaan tarinan henkilöiden kokemuksien kautta joten Copperfield ja Finn olivat tyylille uskollisia. Kirjoissa ei käytetty kovin erikoisia sanoja joten niitä oli helppo lukea.
Teemat kummassakin kirjassa ovat jollain tavalla kritisoivia. Huckelberry Finn-kirjassa kohdataan rasismia ja orjuutta ja David Copperfieldissä avuttomuutta, heikkoutta ja väkivaltaa. Realismi pyrkii kertomaan kaiken ja erityisesti sen huonon mitä arjessa tapahtuu mahdollisimman todenmukaisesti. Päähenkilöt kirjoissa kohtasivat paljon ongelmia eikä niistä selvitty heti.
Dickens ja Twain ovat mielestäni tyypillisiä realismin kirjailijoita. Kirjat olivat kiinnostavia ja tapahtumia oli niin paljon ettei niitä ollut tylsä lukea. Kirjat saivat ajattelemaan yhteiskunnan epäkohtia ja sitä, että kaikilla ei välttämättä mene yhtä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti